Asukkaiden, potilaiden ja henkilökunnan lukumääristä

Usein kirkolla kävijät tiedustelevat, kuinka paljon saarella on tai on ollut asukkaita, potilaita tai henkilökuntaa. Kysymykseen ei ole olemassa yksinkertaista vastausta, sillä Seilin saarella on pitkä historia ja asukasmäärät ovat historian saatossa vaihdelleet paljonkin.

Nykyisin Seilissä toimii Saaristomeren tutkimuslaitos, jonka henkilökunnasta muutama asuu saarella vakituisesti. Lisäksi saarella on 13 yksityistä tonttia, joissa asuu ihmisiä pääsääntöisesti kesäisin. Tutkimuslaitoksen toiminta keskittyy kesään, mutta talvisinkin saarella työskentelee puolisen tusinaa ihmistä.

Digitaaliarkistosta löytyy myös Seiliä koskevia asiakirjoja. Kuvassa luettelo Seilin asukkaista vuodelta 1810.

Historian vaiheista olen koostanut seuraavan tiivistelmän Sakari Turusen ja Kalle Achtén Seilin hospitaali 1619–1962 -artikkelin mukaan:

1600-luvun lopussa potilaita oli noin 60. Henkilökuntaan kuului pastori, kappalainen, esimies, työnjohtaja, mylläri, seppä, kaksi renkiä, karjakko, piika ja kaksi päällysmiestä, joista toinen hoiti spitaalisia ja toinen ”puhtaita” potilaita. Potilaiden kuolleisuus oli 20-30 % vuodessa.

1713–1721 eli Isovihan aikaan henkilökunta ja osa potilaista pakenivat Ruotsiin, jolloin saaren väkiluku romahti. Saarelle jäi 15 potilasta, joista 7 oli mielisairaita.

1754 saarella oli 51 hoidettavaa. Isovihan jälkeen kuolleisuus kääntyi laskuun, kun spitaalistenkin määrä väheni.

1755 määrättiin, että hospitaaliin otetaan jatkossa vain mielisairaspotilaita. Potilasluku saattoi olla jopa 72, kunnes vuoden 1768 määräyksen jälkeen potilasmäärä supistettiin 50:een.

1785-1840 välisenä aikana potilasmäärä vaihteli 30-50 välillä. Kuolleisuus oli keskimäärin kolme potilasta vuodessa. Seili oli paikkaluvultaan Suomen suurin mielisairaala.

Taulukko potilasmääristä[1]

1814 annettiin uusi ohjesääntö, jossa henkilökuntaan määrättiin kuuluvaksi pappi, taloudenhoitaja (lääkärinpätevyydellä), päällysmies (tuli toimia myös lukkarina ja tietää kirurgiasta), renki (samalla mylläri ja räätäli), toinen renki (samalla seppä ja suutari), keittäjätär, mallasjuomanpanija ja pesijätär.

1818 taloudenhoitaja Gottskalk vaatii lisää henkilökuntaa.

1840 Seilistä tuli turvalaitos keisari Nikolai I:n asetuksen myötä. Henkilökuntaan otettiin kaksi mielisairaanvartijaa ja kaksi -vartijatarta.

1843 sekä Seilin että vastavalmistuneen Lapinlahden mielisairaalat todettiin liian pieniksi, joten Seilin laajennussuunnitelmia kiirehdettiin.

1851 valmistuivat P. J. Gylichin suunnittelemat uudisrakennukset ja pihan laajennus. Potilasluku kasvoi 40:stä 67:ään.

1866 hoitohenkilökuntaan kuului kuusi hoitajaa, jotka tekivät valituksen palkkansa riittämättömyydestä.

1883 Lääkintöhallitus ehdotti päärakennuksen laajennusta, mutta pyyntöön ei suostuttu. Sen sijaan paikkalukua vähennettiin 51:een. Näistä 5 paikkaa oli naispuolisille kriminaalipotilaille.

1885 ja 1904 valmistuivat sairaalan päärakennuksen viimeiset laajennukset.

1889 miespotilaat siirrettiin Käkisalmeen ja Seilistä tuli naispotilaiden pitkäaikaissairaala. 1800-luvun lopulla yleistyi perhehoidon käyttö, eli osa potilaista asui lähiseutujen perheiden kanssa.

Jutta Ahlbeck-Rehnin väitöskirja sisältää useita taulukoita Seilin potilaiden taustoista ja lukumääristä.

1930 vuosikertomuksessa kerrotaan saarella olleen 60 potilasta, joista 5 oli kriminaalipotilaita. Potilaista kaksi teki ulkotöitä, kaksi taloustöitä, 7-8 käsitöitä ja 3-4 oli vuoteenomana. Työntekoa pidettiin potilaiden terveyttä edistävänä.

1960 saarelle ei otettu enää uusia potilaita.

1962 oli sairaalan viimeinen toimintavuosi. Hoidettavana oli 41 potilasta. Viimeisen sadan vuoden aikana saarella oli tiivis kyläyhteisö, jossa oli asukkaita suunnilleen saman verran kuin potilaita.



Teksti: Kirsti Ruissalo

[1] Taulukko 1. Potilasmäärät (vuotuinen keskiarvo) vuosina 1795, 1798 ja 1801–1840. Heljä Jartun pro gradu –tutkielmasta Seilin hospitaali ja sen potilaat 1785–1840. Turun yliopisto, Turku 1988.